Ajatus kirjoittaa lapsille ”lääkärikirja” on kulkenut mukanani pitkään. Se on kypsynyt niinä päivinä ja öinä, kun olen istunut lapsi sylissäni odotusaulassa tai valvonut sängynlaidalla. Olen lukuisten muiden vanhempien tapaan koettanut parhaani mukaan selittää lapselle, miksi pitää mennä lääkäriin, miksi pitää ottaa verikoe, sattuuko tutkimus, miksei jo lähdetä.

Pienen kulkijan sairauskirjalla haluan antaa lapsille oikeaa tietoa. Jokainen lapsi käy joskus lääkärissä. Lääkärikäynteihin ja sairauksiin liittyy lapsilla paljon pelkoja ja kysymyksiä. Leikkimisen lisäksi lukeminen ja etenkin yhdessä lukeminen ovat turvallisia tapoja käydä kokemuksia läpi. Ei ole sattumaa, että kirjastojen ”lääkärikirjoja” lainataan ahkerasti.

Pienen kulkijan sairauskirjaan halusin vähän erilaisen näkökulman. Aina tarina ei mene niin, että lapsi sairastuu, menee lääkäriin ja sitten lapsi on taas terve. Valitettavasti lapsillakin on monia sairauksia, jotka kestävät pitkään – mahdollisesti koko loppuelämän. Lasten vaikeat kysymykset seuraavat kotiin: Miksi juuri minulla pitää olla tämä sairaus? Miksi taas tutkitaan? En halunnut myöskään vahvistaa mielikuvaa, että sairaat lapset olisivat aina lääkärissä tai sairaalassa. Kirjan pienet kulkijat juhlivat syntymäpäiviä, kevätretkeilevät, pelaavat futista, käyvät huvipuistossa ja nauttivat talvitouhuista.

Joka viidennellä suomalaislapsella on vähintään yksi pitkäaikaissairaus. Jo varsin pieni lapsi pohtii sairauttaan ja erilaisuuttaan: miksi minä juon eri maitoa kuin kaikki muut päiväkodissa. Myös kavereiden sairaudet herättävät aitoa kiinnostusta. Yksi syö päiväkodissa eri ruokaa. Toinen mittaa koulussa verensokeria. Ja kolmas lähtee tosi usein kesken päivän käymään lääkärissä. Halusin kirjoittaa nimenomaan monia eri sairauksia kokoavan kirjan. Toivon, että kirja antaa lapsille oikeaa tietoa ja sen myötä lisää ymmärrystä siitä, kuinka erilaisia ja samanlaisia me kaikki olemme.

On tietysti mahdotonta laittaa kaikkia sairauksia samojen kansien väliin. Aluksi esitellään kaikille tuttu flunssa ja muita tartuntatauteja. Kirjaan olen valinnut suomalaislasten yleisimmät pitkäaikaissairaudet: allergian, astman, diabeteksen, sydänvian ja lastenreuman. Tämäkään listaus ei ole ongelmaton. Kirjan suuri haaste onkin ollut rajaamisessa. Mielelläni kertoisin myös siitä, että lapsen mielikin voi sairastua ja lapsen kehitykseen voi liittyä monenlaisia ammattilaisen apua vaativia tilanteita. Lasten kehitysvammat, neurologiset sairaudet ja syöpätaudit ansaitsisivat omat kirjansa. Erilaiset terapiat ovat monen lapsen arkipäivää. Sairaalan vuodeosastosta saisi oman kirjan. Myös terveellisistä elämäntavoista olisi lapsille paljon kirjoitettavaa. Lapset eivät todennäköisesti mieti kirjan rajauksiin liittyviä ongelmia, mutta lapsen kohdalla on varsin ikävää, jos oma sairaus ei löydy tästä kirjasta. Siitä olen jo etukäteen kovin pahoillani ja toivon, että kirjasta löytyy silti kiinnostavia asioita. Kaikille pitkäaikaissairaille lapsille suosittelen potilasjärjestöjä, joista saa tarkempaa tietoa ja tukea.

Lapsen näkökulmasta tehtyjen terveysaiheisten kirjojen kohdalla on mielestäni valtava aukko, jota koetan Pienen kulkijan sairauskirjalla saada edes pikkuruisen täytettyä. Olen taustaltani toimittaja, olen kirjoittanut terveysaiheisia juttuja yli kymmenen vuotta. Minulle on ollut tärkeää, että kirjan tiedot ovat ajantasaisia ja suomalaisen hoitokäytännön mukaisia. Tässä työssä minua ovat auttaneet lukuisat eri asiantuntijat, joista enemmän kiitoksissa.

Lapsen sairastaminen kuljettaa koko perheen uusille poluille. Oli kyse sitten korvatulehduskierteestä ja valvotuista öistä tai tiheää seurantaa vaativasta pitkäaikaissairaudesta, lapsen sairastaminen vaikuttaa perheen ja lapsen arkeen – ja juhlaan. Itse olen ollut eksyksissä, kompuroinut kovasti ja päätynyt välillä umpimetsään. Koko ajan olen kulkenut lapsen rinnalla. Olen koettanut vastata kysymyksiin. Siihen vaikeimpaan kysymykseen ”Äiti, miksi minulla on tämä sairaus?” en osaa vastata tässä kirjassakaan (vaikka yritän). Suuri haaveeni on, että kirjani voi auttaa edes yhtä pientä kulkijaa ymmärtämään, että hän ei ole ”ainoa”, vaikka hän omassa päiväkodissaan tai koulussaan olisikin. On paljon muita lapsia, joilla on sama tai jokin muu sairaus. Ja suurin osa sairauksista on sellaisia, joiden kanssa voi seikkailla, retkeillä ja keinua korkealle.

Kaikkea hyvää matkoillenne pienten kulkijoiden kanssa. Toivottavasti kirjani voi osaltaan helpottaa pienten kulkijoiden ja heidän hoivaajiensa taivalta edes yhden kukonaskeleen verran.

Aurinkopäiviä, lapsen naurua ja lämpöisiä yhteisiä lukuhetkiä toivottaen,

Stiina

Kotkassa Tiutisen saaressa 11.2.2016