Toisinaan kuvakirja avaa ikkunan uuteen maailmaan. Mitä sait säkkiisi, yökettu? raottaa pienen romanitytön arkea...Vanhahtavassa kuvitustyylissä on jotakin valloittavaa. Punaposkiset, hymyilevät ihmiset ovat kuin Walt Disneyn menneestä maailmasta. Samaa hilpeyttä oli nähtävissä Irmeli Matilaisen kuvittamassa lastenkirjassa Heippa täällä bakteeri! (2007), joka sai tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon. Romaninaisten monikerroksiset hameet ja pitsipuserot ovat kuvakirjoissa tabu. Niitä näkee vain romanilapsille tehdyissä täsmäkirjoissa (esimerkiksi Romaniukin satureppu tai Drom - romanien tie). Mitä sait säkkiisi, yökettu? ansaitsee laajemman lukijakunnan. Edelleen joka viidettä romanilasta on kiusattu vakavasti koulussa, kerrottiin taannoin lehdessä.

Helsingin Sanomat, Ansa Saarnio

Suomen Kuvalehti valitsi Yökettu-kirjan yhdeksi vuoden 2009 lastenkirjoista.

Ryhmätyönä syntynyt teos on ainoa laatuaan: kuvakirja suomalaisista romanilapsista.

Etnistä taustaa kirjassa ei nimetä. Mira ahertaa koulussa, Timi viihtyy päiväkodissa, äiti ompelee, isä ajaa bussia. Vaarin ja mummon luonakin on mukavaa. Kulkijaelämästä uneksitaan. Lapsilukijaa kiinnostanee unia ja unelmia keräävä sadunsininen kettu, aikuista taas kuvatun tosielämän hymyhuulinen sävy.

Suomen Kuvalehti, Kaisa Neimola

Lue lisää

Katinka Tuisku on mielenkiintoinen tuore lastenkirjailija. Hän on ammatiltaan psykiatrian erikoislääkäri, lääketieteen tohtori ja kuvataideterapeutti. Katinka Tuisku hyödyntää ammattitaitoaan ihastuttavissa, ajatuksellisissa ja terapeuttisissa satukirjoissaan. Pieni Karhu on julkaissut häneltä kaksi teosta, Kuun ja Auringon lapset sekä Elsa ja Narkissos.

Kuun ja Auringon lapset käsittelee lapsen elämän ajankohtaisia haasteita kuten perheristiriitoja, erilaisten kulttuurien yhteentörmäystä, yksinäisyyttä ja pelkoja, mutta ennen kaikkea niistä selviytymistä, rohkeutta, toivoa, luovuutta ja kaipauksen täyttymistä. Satu kertoo siitä, minkä aikuisetkin joutuvat oppimaan: Erilaisuuteen pitää sopeutua, sillä toista ei voi muuttaa. Samalla kirjassa kulkee koko ajan juonne, joka puhuu oman ainutlaatuisuuden löytämisestä ja arvostamisesta ja kuitenkin tarpeellisesta rohkeudesta ylittää rajoja.

Marja Kuparinen, Kirkko ja kaupunki

Lue lisää

Eräänä iltana Pavva, pieni saamelaispoika, kuulee isänsä joikaavan outoa joikua seitsemästä vedestä. Kun isoisä vielä kertoo tarinan murheellisesta Auringontyttärestä, Pavva päättää kerätä seitsemän vettä tehdäkseen Auringontyttären jälleen iloiseksi. Ehkä lohikin palaisi sitten vuonoon takaisin!

Tarinan sanoma puhuu päättäväisyyden ja uskon puolesta: ihmeitäkin voi tapahtua, kun usko on tarpeeksi vahva. Eikä sovi unohtaa sitä, että vanhoissa joiuissa ja tarinoissa voi aina piillä totuuden siemen.

Hanna Immonen, Lapin Kansa

Lue lisää