Vierailulla Ruotsissa
Minne matka, yökettu
Teksti Helena Blomérus, Satu Blomérus, Helena Korpela | kuvitus Irmeli Matilainen
Toinen Yökettu-kirja kertoo Miran ja Timin perheen matkasta Ruotsiin.
Suomeen on tullut viesti rakkaan isosedän sairastumisesta, ja perhe pitää tärkeänä lähteä tervehtimään häntä. Isosedän luokse sairaalaan kokoontuu koko suuri suku. Surun keskellä myös ilo saa sijansa, vanhat tarinat kertojansa ja kuulijansa.
Usko parempaan, yhdessä oleminen ja toistensa tukeminen vievät eteenpäin.
Tämä on jatkoa kirjalle Mitä sait säkkiisi, yökettu
Mitä arvostelut sanovat:
Helena ja Satu Blomeruksen sekä Helena Korpelan kirjoittama Minne matka, yökettu? jatkaa alakouluikäisen romanityttö Miran tarinaa. Tällä kertaa Mira lähtee perheensä kanssa reissulle Ruotsiin. Isosetä on joutunut sairaalaan ja häntä mennään porukalla tervehtimään. Mukaan matkalle Mira pakkaa rakkaan mielikuvitusystävänsä, päivän tapahtumista unitarinoita keräilevän yöketun.
Romanikulttuurin piirteet näkyvät kirjassa hienovaraisesti. Vaatteiden lisäksi selvimmin erottuvia ovat vanhempien ihmisten kunnioittaminen, mikä ilmenee teitittelynä sekä tietysti kirjan perusteema: tiivis yhteisöllisyys. Kipeämpiin puoliin ei sen sijaan juurikaan puututa. Esimerkiksi romanien vaikeuksiin valtakulttuurin ehdoilla toimivassa sairaalaympäristössä ei viitata. Kirjan tunnelma on lämmin ja tarinan sairausaihelmasta huolimatta onnentäyteinen. Myös yhteiselo valtaväestön kanssa on mutkatonta. Tekstiä on kirjassa melko paljon, mutta kerronta on vetävää. Irmeli Matilaisen herttainen kuvitus alati hymyilevine ihmisineen korostaa tarinan sanomaa: toisista huolehtimisesta saa hyvän mielen ja yhdessä oleminen antaa voimaa.
Marjo Jääskä, Kymen Sanomat
Lämmin perhekertomus
Suvaitsevaisuuden ja kansainvälisyyden asialla on kuvakirja Minne matka, yökettu? (Pieni Karhu). Työryhmä Helena Blomérus, Satu Blomerus, Helena Korpela ja Irmeli Matilainen kertovat Mirasta, joka perheensä seurassa matkustaa Ruotsiin. Tyttö ottaa mukaa Yöketun, tarinoita supattavan mielikuvitusystävänsä. Lämmittävintä kirjassa ovat romaniperheen mutkattomat sukulaissuhteet. Siinä taustoitetaan selkeästi siirtolaisuuden syitä, mutta mustalaiskulttuurin käsittely jätetään pienten viitteiden varaan. Sukujuurista olisi voinut puhua tietoisemminkin, ei siitä olisi tungettelevaa oloa koitunut.
Lapsen Maailma
