Kirjan aihe syntyi arkielämän tarpeista. Suomessa joka kolmas perhe on monimuotoinen. Se tarkoittaa sitä, että päiväkodeissa ja kouluissa, joissa lapset viettävät paljon aikaa, on monenlaisten perheiden lapsia. Monet lapset asuvat itsekin perheessä, joka ei ole ns. perusperhe.
Olen huomannut omassa työssäni vastaanottoperheen äitinä, miten jotkut monimuotoisissa perheissä asuvat lapset saattoivat vältellä aiheesta puhumista, koska pelkäsivät, mitä kaverit sanovat. Monimuotoiset perheet joutuvatkin usein kohtaamaan ennakkoluuloja. Monet kasvatusalan ammattilaisetkin harmittelivat, ettei heillä ollut sellaista helppokäyttöistä työkalua, johon tutustumalla myös monimuotoisissa perheissä elävät lapset voisivat tuntea oman perheensä oikeaksi perheeksi.
Päätin itse ryhtyä tuumasta toimeen, tehdä kirjan, jonka tarkoitus on auttaa lukijoita ymmärtämään, minkälaisia perheitä kohtaamme naapurissa ja arjessa. Samalla kun monimuotoiset perheet tulevat kirjassa esitellyksi muiden joukossa ja aiheesta uskalletaan puhua, lapsi huomaa, että hänen perheensä on yksi monen muiden joukossa ja että hän voi olla perheestään ylpeä.
Työparikseni löysin Tiina Eskolan, joka on työskennellyt lastenkirjojen parissa yli neljännesvuosisadan niin kustannustoimittajana kuin kirjailijana. Hän taas ehdotti, että ottaisimme mukaan Martti Lintusen, valokuvaajan, tietokirjailijan, käsikirjoittajan ja ohjaajan, joka on tehnyt lähemmäs 100 kirjaa uransa aikana.
Halusimme nimenomaan kuvittaa kirjamme aidoin valokuvin. Piirroksin kuvitettuja kirjojahan perheistä on tehty aiemminkin, mutta me halusimme kuviimme aitoja ihmisiä, juuri yhtä tunistettavia ja aitoja kuin naapurustossa tapaa.
Pelkäsimme tosin, ettemme millään löytäisi perheitä, jotka suostuisivat kuvattaviksi ja esittelisivät meille kotiaan. Pelkomme osoittautui turhaksi. Huomasimme, että monimuotoisia perheitä oli ympäristössämme ollut koko ajan. Kuultuaan ideastamme monet perheet innostuivat asiasta ja halusivat lähteä mukaan. Jotkut perheet kokivat aiheen niin tärkeäksi, että ottivat meihin itse yhteyttä. Olemmekin äärimmäisin kiitollisia kaikille niille vanhemmille ja lapsille, jotka kutsuivat meidät tutustumaan perheeseensä.
Pelkäsimme kuitenkin, että pelkästään erilaisten perheiden esitteleminen tekisi kirjasta hajanaisen. Siitä syystä aihetta lähestytäänkin tarinan kautta: Anni-tyttö hoitaa mummin loman aikana tämän koiraa, joka karkaa. Annin lähtiessä etsimään tätä ja kysyessä vastaantulevilta perheiltä, ovatko nämä nähneet karkulaista, lukija pääsee tutustumaan monenlaisiin perheisiin.
Samalla lukija voi samaistua koiraan, joka uuden ympäristön pelästyttämänä karkaa ja lopulta löytyy, ja peilata omia kokemuksiaan esiteltäviin perheisiin. Lapsillahan on periaatteessa joustava perhekäsitys eikä perheiden kirjo ole heille ongelma. Jokaiselle lapselle taas oma perhe on rakkain ja tärkein, olipa sen kokoonpano minkälainen tahansa. Lapsi pitää itseään osana perhettään, samoin ystäviään osina näiden perheitä. Kirjamme tarkoitus onkin tukea lapsen perheidentiteettiä, jolloin lapsen oma identiteetti ja itsetuntemus vahvistuvat. Samalla lapsi oppii arvostamaan ja hyväksymään erilaisuutta.
Kirjassa esiteltäviä perheitä haastatellessamme emme kuitenkaan enää kiinnittäneetkään huomiota perheiden erilaisuuteen. Lakkasimme etsimästä vastakohtia, määrittelemästä ja luokittelemasta sellaisilla tavoilla, jotka vahvistaisivat perheiden eroja. Sen sijaan löysimme sellaista erilaisuutta, joka toteutuu perheissä itsessään. Perheethän muuttuvat usein suunnittelemattakin koko ajan: vauvaperheestä monilapsisiksi, uusperheeksi, maahanmuuttajaperheeksi tai pakolaisperheeksi. Aloimmekin kiinnittää huomiota erojen sijaan kunkin perheen ainutlaatuisuuteen ja siihen ainutkertaiseen elämänvaiheeseen, jossa perhe sillä hetkellä eli. Näin löysimmekin perheistä monia yhteisiä piirteitä, kuten esimerkiksi että vanhemmille lasten hyvinvointi on kaikissa olosuhteissa tärkeintä.
Vanhemmille ja kasvatusalan ammattilaisille kirja vastaa siihen tiedontarpeeseen, joka on herännyt perhemuotojen moninaistumisen myötä ja toteuttaa suvaitsevaisuuskasvatusta tukemalla lasten kykyä arvostaa ja hyväksyä erilaisuutta.
Näinä aikoina, jolloin esimerkiksi turvapaikanhakijoiden vastaanotto, lapsiperheiden köyhtyminen ja sijoituslasten määrän kasvu puhuttavat yleisesti, koemmekin että kirjamme on myös yhteiskunnallinen ja perhepoliittinen kannanotto.
Helsinki, Itäkeskuksen Stoa, 12.1.2016
